Vaellussuositus: Serra de Tramuntana

Vain muutaman lentotunnin päässä ja aina helposti saavutettavissa odottaa UNESCOn maailmanperintökohde ”Serra de Tramuntana”. Pieni paratiisi, joka koostuu vuoristovaellusreiteistä, upeista näkymistä ja vuoristomaisemien ympäröimistä järvistä. Olemme vierailleet tässä tavanomaisista pakettimatkakohteista kaukana sijaitsevassa keitaassa jälleen kerran ja vaeltaneet kanssanne pitkän matkan GR221:n kauneimmat etapit sekä laatineet painavan vaellussuosituksen.

Etappi 1 – Valldemossan vuoristokylästä Refugi Can Boihin Deiàssa

Jokaiseen alkuun kätkeytyy taikaa. Valitettavasti Mallorcalle saavuttaessa tämä taika koostuu yleensä lähinnä iskelmämusiikista ja nuorten miesten päihtyneestä laulusta heidän viettäessään viikkoaan Ballermannilla. Poistumme lentokentältä ja otamme taksin, joka vie meidät vajaalla 40 eurolla todella kauniiseen, joskin turistien yleensä täyttämään vuoristokylään Valldemossaan. Kello 14.00 aloitushetkellä lämpötila on 35 °C, joten täydennämme vesivarastomme kolmeen litraan henkilöä kohden. GR221-reitin lähtö sijaitsee Carrer Oliveresin päässä. Reitti nousee heti jyrkästi pääosin päällystettyjä vanhoja hiilimiiluteitä pitkin. Deiàn jälkeen on nyt useita reittivaihtoehtoja.

Kuljemme tietä tarkastusmajan luona ja seuraamme oikealla vuorta ylöspäin. Noin 50 metriä reitin huipulla olevan vuohipuomin jälkeen vasemmalle johtaa huomaamaton polku metsään. Juuri ennen Deiàhin laskeutumisen alkua vaivannäkö palkitaan todella upeilla näkymillä jyrkkien rinteiden yli kirkkaansinisenä hohtavalle Välimerelle. Deiàhin johtava vaellusreitti on paikoin vain heikosti havaittavissa. Kun kuitenkin seuraa kivikasoja, pääsee varmasti perille.

 Etappi 2 – Deiàsta Refugi Muletaan Port de Sóllerissä

Emme halua kulkea Port de Sòlleriin tavallista reittiä, vaan valitsemme paljon viehättävämmän vaihtoehdon vanhaa merirosvoreittiä pitkin rannikkoa seuraten. Tämän vaihtoehdon aloituspisteeseen pääsemme laskeutumalla Cala Deiàlle. Noin 20 metriä ennen rantaa oikealla puolella lähtee huomaamaton polku ylöspäin. Olette oikealla reitillä, jos kyltti osoittaa muutaman metrin jälkeen tietä Sòlleriin. Tämä vaellusreitti kulkee kapeita polkuja pitkin lähes aina rannikkoa seuraten. Paikoin polku on huonosti rakennettu, ja reitin sivu- ja vaihtoehtoisilla osuuksilla on paikoin huomattava putoamisvaara. En siksi suosittelisi reittiä perhevaellukseksi. Etapin kulkemiseen menee vain muutama tunti, joten saavumme Refugi Muletalle aikaisin. Käytämme jäljelle jäävän ajan rentoutumiseen ja nautimme Port de Sòllerin kattojen yläpuolella upeasta auringonlaskusta.

 Päivä 3 – Sòlleristä Refugi Tossald Verdsille

Lämpötila on edelleen 35 °C, ja tämänpäiväinen etappi tulee olemaan raskas. Neljä litraa juomavettä painaa paljon, mutta se on sopiva määrä edessä olevaa vaellusreittiä varten. Säästämme itsemme tylsää tietä pitkin Sòlleriin kävelemiseltä ja otamme raitiovaunun. Sòllerin torilta seuraamme Biniaraixiin viitoittavia kylttejä. GR221 kiemurtelee Biniaraixin rotkoa pitkin kivettyjä polkuja. Saavuttuamme huipulle meidät palkitaan yhtäältä upealla näkymällä rotkon juurella sijaitsevan Sòllerin yli ja toisaalta lupaavalla näkymällä Cuberin tekojärvelle, joka kutsuu tervetulleelle tauolle. Tekojärven jälkeen Refugi Tossald Verdsin saavuttamiseen on kaksi vaihtoehtoa. Toinen on tylsä ja kulkee suurelta osin vesiputkea pitkin, joten valitsemme toisen. Polku kääntyy oikealle ja nousee jälleen jyrkästi kivimuurin viertä; muurin linja erottuu jo tekojärveltä hyvin. Satulassa meitä vastaan puhaltaa virkistävä tuuli, ja edessämme avautuu upea laakso. Nyt kuljemme pääasiassa alas laaksoa, kunnes polku johdattaa turvaketjua seuraten jyrkästi kallioon. Täältä Refugi Tossald Verds on enää lähellä. Nukumme kuluneista patjoista huolimatta erinomaisesti.

 Päivä 4 – Tossald Verdsistä Refugi Son Ameriin?

Olemme säästäneet vaelluksen parhaan osuuden viimeiselle päivälle. Lähdemme refugilta ja seuraamme GR221-reittiä Llucin luostarin suuntaan. Reitti kulkee nyt laajan metsän halki, mikä toistuvasti 35 °C:een kohoavissa lämpötiloissa on erittäin miellyttävää. Polku nousee Massanellan vuoristoon, mutta metsä loppuu aivan liian pian, jolloin aurinko pääsee esteettä paistamaan ja paahtamaan meitä. Huipulle pääsee yllättävän nopeasti, minkä jälkeen alkaa pitkä laskeutuminen lukuisten lampaiden ohi, kunnes Ma-10-tie risteää reitin. Tavallisesti seuraisimme nyt GR221-reittiä noin puoli tuntia ja pysähtyisimme Llucin luostariin tai Son Amerin refugille, mutta haluamme käyttää päivän tehokkaammin ja vaeltaa mielestäni saaren mielenkiintoisimman osuuden, Torrent de Pareisin. Päätämme laskeutua Sa Calobraan.

 Liitteenä: Escorca – Torrent de Pareis

Aluksi kuljemme Ma-10-tietä pitkin. Reitti alkaa vasemmalla olevasta pysähdyspaikasta, Torrent de Pareis -kylttiä vastapäätä. Päätämme piilottaa reppumme kallioiden väliin ja hakea ne myöhemmin. (Taksi tuo meidät takaisin.) Reitin voi toki kulkea myös reppu mukana, mutta koska matkalla on paljon kiipeämistä ja hyppimistä, tuntuu laskeutuminen ilman reppua kaksi kertaa mukavammalta. Seuraten kivikasoja laskeutuminen alkaa noin 500 metrin jälkeen, ja ensimmäinen näkymä todella vaikuttavaan rotkoon avautuu. Laskeutuminen rotkoon kestää noin tunnin. Torrent de Pareis hurmaa suurilla kallioillaan, joiden yli on osittain kiivettävä ja joiden alitse on osittain ryömittävä. Se on todella hieno seikkailu ja kaunein tapa päättää vaellusloma. Tämä vaelluksen osuus on kuljettava tukevissa kengissä ja keskittyen, sillä yksi väärä askel voi johtaa useiden metrien pudotukseen graniitille. Saavumme Sa Calobran rannalle noin 3,5 tunnin kuluttua.