Luomu-tyrni­jauhe

Luomutyrni

Tyrniä kutsutaan myös ”Pohjolan sitruunaksi”, sillä pienet marjat ovat täynnä C-vitamiinia. Lisäksi ne sisältävät muita vitamiineja, kivennäisaineita ja antioksidanttisesti vaikuttavia sekundaarisia kasviaineita. Tämä on tuonut tyrnille kotimaisen superruoan maineen. Sen kerrotaan toimineen jo Tšingis-kaanin aikana lääkkeenä haavoihin ja vahvistavana aineena. Raakana hedelmät eivät maistu kovin hyviltä, sillä niiden maku on erittäin voimakas, kirpeän mausteinen ja hyvin hapan. Käytämme BERTRAND-juoma-aterioissamme luomutyrnijauhetta, koska sen monipuolisen ravintosisällön (vitamiinien, sekundaaristen kasviaineiden ja antioksidanttien) ansiosta se soveltuu erityisen hyvin tuotteidemme ravintoainepitoisuuden määrittämiseen ravintoaineiden vertailuarvojen (NRV) mukaisesti.

Miten tyrnijauheemme valmistetaan?

”Hippophae rhamnoides” on öljykasveihin kuuluvan tyrnipensaan kasvitieteellinen nimi. Muita nimityksiä ovat dyynityrni, rantatyrni, piikkityrni, korallimarjatyrni, hiekkamarja ja pajutyrni. Syksyllä se tarjoaa silmille todellisen väriloiston, mutta sitä ei ole helppo käsitellä. Kuten nimi jo antaa ymmärtää, sen oksat ovat täynnä teräviä piikkejä. Marjasta jauheeksi kuljetaan siksi suhteellisen haastavan vaiheen kautta: sadonkorjuun. Mutta aloitetaan ensin viljelystä.

1. VILJELY

   Tyrnipensas viihtyy hiekkaisessa, vähätyppisessä maaperässä. Laajalle leviävällä juuristollaan se sitoo maaperää tehokkaasti, minkä vuoksi sitä arvostetaan suuresti rannikkoalueilla. Vankka pensas voi kasvaa jopa 5 metrin korkuiseksi, ja se leviää piittaamatta naapurikasveista sekä maan alla että maan päällä. Nimensä tyrni on saanut yhtäältä suosikkikasvupaikastaan, hiekkamaasta, ja toisaalta siitä, että se on täynnä teräviä piikkejä. Huhtikuussa pensaassa on melko huomaamattomia keltaisia kukkia, joista kehittyy elokuun ja lokakuun välillä näyttävän kirkkaan oransseja marjoja.

   MAAPERÄN ON OLTAVA SOPIVA

2. SADONKORJUU

   Oksissa helmien tavoin kasvavia hedelmiä ei voida korjata koneellisesti. Yksittäisten marjojen poimiminen ei myöskään onnistu piikkisten ok­sien vuoksi, joten käyttöön vakiintui toinen käsin tehtävä menetelmä: kokonaiset oksat marjoineen leikataan pensaista. Tarkka sadonkorjuuajankohta on erittäin tärkeä, sillä raa'at marjat ovat äärimmäisen happamia ja maistuvat hieman karheilta. Ylikypsiä hedelmiä ei enää voi syödä. Leikkaamisen jälkeen oksat siirtyvät seuraavaan käsittelyvaiheeseen.

   KORJAAMME OKSIA

3. PIKAPAKASTUS

   Kokonaiset oksat hedelmineen pakastetaan nestetypellä −110 celsiusasteessa. Nopean pikapakastuksen ansiosta marjojen arvokkaat ainesosat säilyvät käytännössä täydellisesti. Jäätyneet marjat voidaan sitten helposti ravistaa koneella irti oksista.

   KYLMÄ SÄILYTTÄÄ VITAMIINIT

4. KRYOGEENINEN JAUHAMINEN

   Kryogeenisellä eli kryogeenisellä jauhamisella tarkoitetaan aineiden ultrahienoa jauhamista erittäin alhaisissa lämpötiloissa (kreikan ”kryos” = pakkanen, jää). Kryogeenistä jauhamista käytetään ennen kaikkea silloin, kun jauhaminen huoneenlämmössä aiheuttaisi ongelmia. Tyrnimarjojen kohdalla näin olisi niiden suhteellisen suuren öljypitoisuuden vuoksi. Koska marjat on sadonkorjuun yhteydessä jo pakastettu nopeasti, tämä kylmäjauhatustekniikka soveltuu erityisen hyvin tyrnijauheen valmistukseen.

   JAUHETTU KYLMÄNÄ

5. VAKUUMIPAKKAUS

   Kun marjat on jauhettu ja tyrnijauhe kuivatettu, voimakkaan oranssinvärinen ja intensiivisen mausteisen makuinen jauhe pakataan vakuumiin. Tällöin ilma poistetaan ulkopakkauksesta. Koska hapettumista hapen vaikutuksesta ei enää pääse tapahtumaan, tuote säilyy pidempään ja elintärkeät ravintoaineet säilyvät. Näin luomutyrnijauhe saapuu kotiimme täynnä arvokkaita ravintoaineita.

   EI HAPPEA

Mutta miksi juuri tyrni?

Tyrnimarja tunnetaan ennen kaikkea valtavasta C-vitamiinipitoisuudestaan. Vain 100 grammassa marjoja on kuusinkertainen määrä päivittäiseen suositukseen nähden. Pientä hedelmää ei kuitenkaan tekisi oikeutta rajoittaa sen merkitystä pelkkään C-vitamiiniin. Se sisältää nimittäin myös monia muita tärkeitä ravintoaineita – kyseessä on todellinen elinvoima-aineiden tehopakkaus. Tutustutaan tärkeimpiin sisältöaineisiin.
Hedelmän suuri arvo perustuu ennen kaikkea sen korkeaan C-vitamiinipitoisuuteen, joka on huomattavasti suurempi kuin sitruunoissa, appelsiineissa, paprikoissa, mustaherukoissa tai kiiveissä. DGE (Saksan ravitsemusyhdistys) suosittelee noin 100 mg päivässä. Linus Paulingin (1901–1994, kemisti ja kaksinkertainen Nobel-palkittu) perustama ortomolekulaarinen lääketiede käyttää jopa moninkertaista määrää. C-vitamiini, joka tunnetaan myös askorbiinihappona, tukee immuunijärjestelmää, tekee antioksidanttina vapaat radikaalit vaarattomiksi, edistää raudan imeytymistä, auttaa haavojen paranemisessa ja osallistuu moniin aineenvaihduntaprosesseihin.

Kryogeeninen jauhaminen

Pakastamalla tuotteet nopeasti ja käsittelemällä niitä erittäin alhaisissa lämpötiloissa voimme säilyttää ja suojata niiden sisältämät ravintoaineet parhaalla mahdollisella tavalla.

Muut ravintoaineet

B-vitamiinikompleksi

Tyrnimarja sisältää B-vitamiineihin kuuluvia B1-vitamiinia (tiamiinia), B2-vitamiinia (riboflaviinia) ja B6-vitamiinia (pyridoksiinia). B-vitamiinit ovat tärkeitä hermo- ja lihaskudoksemme vahvistumiselle ja toiminnalle. Ne osallistuvat proteiinien, hormonien ja rasvojen aineenvaihduntaan sekä tukevat immuunijärjestelmää. Lisäksi ne edistävät hermoston välittäjäaineiden muodostumista. Siksi niitä kutsutaan mielellään ”hermoston vitamiineiksi”.

E-vitamiini

E-vitamiini (tokoferolit) tunnetaan tehokkaana antioksidanttina. Se ehkäisee tulehdusprosesseja ja tukee immuunijärjestelmää. Rasvaliukoinen vitamiini suojaa kasvirasvoja härskiintymiseltä.

Beetakaroteeni

Beetakaroteeni on A-vitamiinin (retinolin) esiaste. Elimistö voi valmistaa A-vitamiinia kasvikunnan karotenoideista. Pieni määrä rasvaa aterialla tukee tätä prosessia. A-vitamiini on tärkeä näkökyvylle, kasvulle, lisääntymiselle, iholle ja hiuksille sekä immuunijärjestelmälle.

K-vitamiini

Ihmisen suolistobakteerit voivat kyllä muodostaa K-vitamiinia (fyllokinonia) itse, mutta vielä ei ole riittävästi tutkittu, kuinka paljon se edistää tarpeen tyydyttymistä. Siksi suositeltu päivittäinen saanti on noin 70 mg (arvio). K-vitamiinilla on merkitystä veren hyytymiselle ja luiden lujuudelle.

Kalium

Kuten C-vitamiini erottuu vitamiineista, kivennäisaineista kärjessä on kalium, jota hedelmässä on 133 mg 100 grammaa kohden. Kalium säätelee elimistön nestetasapainoa ja osallistuu hermosignaalien välittymiseen.

Muut kivennäisaineet ja hivenaineet

Rauta huolehtii hapensaannista, magnesium lihaksista ja hormonijärjestelmästä, mangaani aktivoi entsyymejä, ja monet muut kivennäisaineet sekä hivenaineet täydentävät hedelmän ravinteikkaaksi tehopaketiksi.

Sekundaariset kasviaineet

Sekundaarisilla kasviaineilla tarkoitetaan kasvin väri-, tuoksu- ja aromiaineita. Luonnossa ne auttavat yleensä torjumaan kasvinsyöjiä ja suojaamaan kasvia ympäristöhaitoilta. Nykyään tiedetään, että niistä on hyötyä myös ihmiselimistölle. Monilla sekundaarisilla kasviaineilla katsotaan olevan antioksidanttisia vaikutuksia.
Tyrnimarjoissa on esimerkiksi runsaasti kversetiiniä, keltaista luonnonväriainetta. Se vaikuttaa osaltaan hedelmän kirkkaaseen väritykseen. Väriaineella katsotaan olevan suolistoa edistäviä ja allergiaa lievittäviä vaikutuksia. Myös marjojen sisältämä karotenoidi zeaksantiini yhdistetään silmien terveyteen. Tyrnimarja tarjoaa kuitenkin vielä paljon muitakin tällaisia aineita.

Rasvahapot

Marjan pienissä siemenissä ja kuoressa on arvokkaita rasvahappoja, erityisesti linolihappoa ja alfalinoleenihappoa. Siemenet sisältävät 20 prosenttia öljyä ja hedelmäliha vielä 5 prosenttia. Rasvapitoisuus auttaa elimistöä imeyttämään hyvin rasvaliukoisia E- ja K-vitamiineja.